Aivot tykkäävät leppoistamisesta – luonnosta löytää olennaisen

Kesäluonnosta olen lumoutunut ja lumoutuminen tapahtuu aina ja jokaisella, ovathan aivomme rakentuneet luonnossa, ei nykyisessä digimaailmassa. Esi-isämme ovat viettäneet luonnossa kaiken aikansa. He ovat tulkinneet ja ymmärtäneet elämän merkityksen katsoessaan luontoa. Luontoäidin helmassa ihmishenki tyyntyy.

Vaikka käyn joka ikisenä päivänä luonnossa, saapuessani mökille, koen ja tunnen aivojeni ”valahtamisen” lepotilaan. Sen verran kognitiivisesti kuormittavaa oma asiantuntijatyöni on. Luonnossa kaikki aistit saavat vahvistusta ja elpymistä. Minua erityisesti viehättävät luonnon eläimet. On tutkittu, että eläimet voivat antaa lajirajat ylittävää rakkautta. Suhde eläimiin on aistillinen, ei-kognitiivinen suhde. Ihminen tarvitsee tätä.

Luonnossa olen lumoutunut sorsa- ja joutsenperheiden puuhien seuraamisesta. Olen ihastellut metsä- ja pihalintujen toimintaa ja kuunnellut ilolla niiden laulua. Toisinaan törmään peuroihin, kettuun tai johonkin muuhun eläimeen. Se on kuin suuri ihme. Jotta näistä havainnoista pääsee nauttimaan, pitää rauhoittaa ensin itsensä. Silloin eläimet näyttäytyvät.

Järven rannalla on mukava kuunnella veden ääntä, liikettä ja tuulen huminaa. Olla tekemättä mitään. Se riittää. Uiminen luonnonvedessä ja saunominen on aina kehollinen nautinto.

Luonnossa liikkuminen kuuluu päivittäisiin toimiini, välillä rauhallisemmin, välillä ripeämmin. Tähän liikkumiseen kuuluvat monet mökin pihapuuhat sekä marjastus. Kesällä on myös mukava käydä tanssimassa ja konserteissa, koska nämä tapahtuvat usein luonnon helmassa, paikoissa, mihin ei muuten tulisi lähdettyä. Musiikin merkitys aivoterveyteen on kiistaton.

Tässä jutussa olen kuvannut niitä tekijöitä, mitkä ylläpitävät omaa aivoterveyttäni. Luonto, metsä houkuttelee meissä esiin sen mukavan minän, jolla on hyvä olla ja jonka on helppo olla mukava muille. Anna aivoillesi myös lepoa.

Mukavia hetkiä luonnossa!

Tia Isokorpi, Aivoterveysosaaja